Ässiä

Olen heikonpuoleinen joulunlaittaja. En ole koskaan ollut ylettömän ihastunut jouluruokiin. Saan kinkusta tarpeekseni melko nopeasti ja olen tyytyväinen, kun voin upottaa sen viimeiset palat hernekeittoon. Määräänsä enempää ei  joulunakaan tarvitse syödä eikä syöminen ole meille yltäkylläisyyden ajan ihmisille sellainen nautinto kuin puutteessa eläneille esivanhemmillemme. Aikanaan oli hauska tehdä pipareita leipomisesta innostuneen lapsen kanssa.  Nykyisin leivon omaksi huvikseni kaneliässiä. Ne tuovat mieleen lapsuuden ja ovat melko vaivattomia tehdä.

Koristelussakin olen aikamoinen minimalisti. Minulla on muutamia lahjaksi saatuja, rakkaiksi käyneitä joulukoristeita, jotka kaivan joka vuosi esiin. Muistan samalla niitä lahjan antajia, joita ei enää ole. En vaihda jouluksi verhoja, mutta ripustan niihin ehkä jonkin koristeen riippumaan. Olen joskus leikannut paperista joulutähtiä, jotka laitan taas ikkunaan. Oikeiden kynttilöiden valosta pidän, mutta en jaksa istua kovin pitkään yhdessä huoneessa niitä vahtimassa. Tällainen kevyempi joulu on enemmän minun näköiseni.

Tonttu on kuulunut jouluuni jo parikymmentä vuotta

Osasyy  jouluvalmisteluiden vähäisyyteen on varmaankin opettajan joulunaluskiireet. Kokeet ja arvostelut aiheuttavat stressiä juuri joulun alla. Ei tee mieli lisätä sitä suurisuuntaisilla jouluvalmisteluilla. Joulumieli tulee vähemmästäkin. Rauhoitun, istun kuuntelemaan Soile Isokosken joululevyä. Kävisin haudoilla, jos asuisin siellä, missä läheiseni on maanpoveen kätketty. Nyt tyydyn hetken ajan muistelemaan heitä. Sitten yritän olla läsnä eläville.