Heta hukassa

Hedvig Matintytär syntyi Tottijärvellä 17.11.1811. Hän oli edellisen tekstini Esterin isosisko. Kutsun häntä Hetaksi, koska sitä nimeä on seudulla käytetty Hedvigeistä ainakin 1900-luvun alun henkikirjoissa. Sisarensa tavoin Hetakin oli liikkuvaista sorttia. Viimeinen havaintoni hänestä on Ikaalisten Vatulan Heiskalta, josta hänen rippikirjan merkinnän mukaan olisi pitänyt muuttaa Hämeenkyröön 7.12.1836. Ikaalisten ulosmuuttaneiden luettelo vahvistaa tiedon.

Hämeenkyrön muuttaneiden luettelosta häntä ei kuitenkaan löydy, ei vuoden 1836 lopusta eikä vuodelta 1837, ei myöskään kappeliseurakunta Viljakkalasta. Hiskikään ei oikein anna sopivia Hetoja vihityistä, kuolleista tai kastettujen äideistä. Ainakaan kukaan tarkistamistani ei ole ollut oikea. Katsoin myös Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan sisäänmuuttaneet, josko kaupunki olisi alkanut houkutella. Ei ollut. Mihin Heta siis olisi voinut kadota? Tarkastellaanpa eri mahdollisuuksia:

1. Häntä ei jostain syystä ole kirjattu Hämeenkyrössä. Hän on muuttanut seurakuntaan, elänyt naimattomana ja kuollut vasta vuoden 1850 jälkeen. Tai hän on asunut vähän aikaa Hämeenkyrössä ja muuttanut taas muualle. Vaikea vaihtoehto, isohkon seurakunnan rippikirjojen läpikahlaaminen ei houkuttele. Muuttokirjoja ei seurakunnasta ole digitoitu, ulkoa en muista, onko niitä säilynytkään.
2. Hän on jättänyt Hämeenkyrön väliin ja siirtynyt suoraan jonnekin muualle. En tiedä, miten tällaiseen olisi käytännössä suhtauduttu. Sopimus palveluspaikkaan menemisestä oli kai aika sitova. Tosin Heta oli liikkeellä vasta runtuviikon jälkeen.
3. Hän ei olekaan muuttanut Ikaalisista minnekään, ei ainakaan tuossa vaiheessa. Tämä vaihtoehto herättää samoja kysymyksiä kuin kaksi edellistä. 
4. Muuttoajankohta runtuviikon jälkeen voisi viitata avioitumiseen tai lapsen saantiin. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan poista kysymystä siitä, minne hän oikein muuttaa. Ainakaan aviottomia Heta-nimisiä äitejä ei kummassakaan seurakunnassa Hiskin mukaan ole.

Jos Heta olisi ollut liikkeellä 1800-luvun alussa, en ihmettelisi katoamista ollenkaan. Merkinnät olivat kirkonkirjoissa palkollisten osalta epätarkkoja. 1830-luvulla ne kuitenkin alkavat tuolla seudulla olla aika luotettavia, vaikka syntymäajoissa tapahtuikin muutoksia seurakunnasta toiseen siirrtyttäessä. Lisäksi elettiin rauhan aikaa. Taidan toistaiseksi laittaa Heta-projektini jäihin. 

En tietenkään malttanut jättää Hetaa rauhaan, vaan jatkoin tänään eilistä etsintääni. Kun mitään loogista tapaa edetä ei tuntunut olevan, otin avuksi hakuammunnan. Hiskissä on muutamista seurakunnista sisään- ja ulosmuuttaneet. Haku löysi Hedvigin sekä Pirkkalasta että Suoniemeltä. Pirkkalassa hän oli vain käynyt piikomassa 1837, Suoniemelle hän ilmestyi 1840. Siellä hän myös sai huomautuksen vanhasta muuttokirjasta, mutta ilmeisesti se ei haitannut seurakuntaan asettumista. Nyt Heta pysyi paikoillaan. Hän asui pääasiassa Kuljussa, jonka Stenin (tai Teenin) torpassa hänestä on viimeinen merkintä 1865 päättyvässä rippikirjassa. Hän oli jo entinen piika ja heikkonäköinen. Ilmeisesti hän kuitenkin jotakin pystyi ruokansa eteen tekemään. 1884 alkavassa rippikirjassa häntä ei enää Kuljussa ole. Väli 1865 - 1884 puuttuu Digiarkistosta eikä Digitaaliarkiston haudattujen luetteloon tietenkään pääse käsiksi. On siis mentävä arkistoon tarkistamaan, koska Hetan maallinen vaellus päättyi.