Miksi papit tekivät huomautuksiaan?

Olen viime päivinä tutkinut vuosien 1902 - 1911 rippikirjoja. Niitä on joistakin seurakunnista ilmestynyt SSHY:n jäsensivuille. Kyse on siis 1900-luvun merkinnöistä. Edelleen kirjoista on luettavissa, kuka oli mielenvikainen, kuka tylsämielinen, kuka kaatuvainen (!) ja kuka kärsi kuulo- tai näkövammasta. Myös rikkomuksiin ja rikoksiin syyllistyneet oli merkitty, tosin enää vain viittauksella rikosten kirjan sivuille.

Vaikka olen melko kauan rippikirjoja tutkinut, vasta nyt heräsin miettimään, miksi noita merkintöjä oikein tehtiin. Aiemmin - koska lähes kaikki on menneillä vuosisadoilla pyörinyt kirkon kautta - olen ajatellut niitä ehkä tarvitun köyhäinhoitoa varten. Mutta se ei enää ole voinut olla syynä 1900-luvulla. Kunta huolehti köyhistä ja sairaista, kunnalliskotikin oli jo perustettu hoitoa tarvitseville. Osan vamma saattoi estää avioitumisen, osalla ehkä muualle muuton, mutta kaikkien kohdalla niin ei ollut.

Luulen, että rippikirjat toimivat jollakin tavalla pohjana henkikirjoille tai ainakin olivat käytettävissä niitä tehtäessä. Juuri samat huomautukset toistuvat nimittäin henkikirjoissa ainakin vielä 1920-luvulla. Alussa mainitut vammat luultavasti vapauttivat henkirahan maksamisesta. Silloin oli järkevää kirjata ne muistiin. Tätä teoriaa en ole kuitenkaan pystynyt mistään vahvistamaan. 

Papit eivät tehneet merkintöjään tulevia polvia tai sukututkijoita varten. Meihin ne kuitenkin vaikuttavat, koska tätä arkaluonteisten asioiden kirjaamista käytetään perusteena sille, ettei 100 vuotta nuorempia kirkonkirjoja pääse enää itse tutkimaan. Samantyyppisiä arkoja asioita ovat aviottomat lapset (vaikka tänä päivänä syntyvistä lapsista yhä useampi syntyy avioliiton ulkopuolella) ja mahdollisesti vuonna 1918 tehdyt kirjaukset.

Toisinaan toivon, että papit olisivat jättäneet huomautukset kirjaamatta. Olisipahan vähemmän syitä tutkimuksen estämiselle.