sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Verotiloja ja kruununtiloja

Viimeksi mietin tilojen perimistä. Tällä kertaa jatkan niiden omistuksista, kiitos vain Kaisalle juttuvinkistä. Jos jätetään erilaiset rälssitilat ja virkatalot pois tarkastelusta, olivat tavallisten talonpoikien tilat joko vero- eli perintötiloja tai kruununtiloja. Edellliset omistivat tilansa. Jälkimmäisten tapauksessa tilan verot olivat jossain vaiheessa jääneet maksamatta ja tila oli mennyt kruunulle. Joku - edellinen tai uusi viljelijä - saattoi kuitenkin ottaa tilan viljelykseen. Tätä menettelyä tarkastuksineen ja verovapauksineen en yksityiskohtaisesti tunne, mutta muistelen nähneeni tapauksen, jossa muutama pitäjässä hyvämaineinen viljelijä meni käräjillä takuuseen asianomaisen maksukyvystä. Kruununtilan saattoi myös ostaa omaksi maksamalla kuuden (?) vuoden veroja vastaavan summan tai enemmänkin, jos syntyi kilpailua. Näitä perinnöksiostoasiakirjoja on säilynyt.

Mistä sitten näkee oliko kyseessä perintö- vai kruununtila? Helpoimmassa tapauksessa rippikirjasta. Tilan nimen jälkeen/alapuolelle on silloin yleensä merkitty skattehemman tai kronohemman ja manttaaliluku. Jotta sukututkimus ei olisi liian helppoa, ei näin kuitenkaan aina ole. Vastaan on tullut muutama seurakunta, jossa ei yhdessäkään (vuoteen 1900 asti) rippikirjassa ole tilan luonteesta mitään merkintää. Sitten on seurakuntia, joissa tuo merkintä on joissakin rippikirjoissa, mutta ei kaikissa. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tilanteisiin, joissa suku tilalla vaihtuu. Yhdestä seurakunnasta löysin rippikirjoista merkintätavan skattehemman/hemman. Oletan, että jälkimmäinen tarkoitti kruununtilaa. En ole ehtinyt tarkistaa oletustani. Jos rippikirja ei kerro asiasta mitään, voi apua katsoa vuoden 1875 maakirjoista. Ainakin itse olen löytänyt niistä merkinnät krono/gammalt skatte/ skatte, viimeisen yhteydessä vielä perinnöksiostopäivämääränkin.

Kiviniemen tila Längelmäellä 1920-luvulla. Kuvalähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kiviniemi_farm_1920s_L%C3%A4ngelm%C3%A4ki.jpg

Kruununtilaa ei tietenkään voinut periä. Usein nekin kuitenkin kulkivat samassa suvussa. Perintötilan jakamisesta taas oli omat säännöksensä, joilla oli tarkoitus estää tilan muuttuminen elinkelvottomaksi. Kruunulle oli tärkeää, että verot pystyttiin maksamaan.

Edellä oleva ei ole mitenkään kaiken kattava esitys asiasta, pikemminkin helppotajuisuuteen pyrkivä lyhyt selvitys. Verkosta löytää helposti lisätietoa. Aloittaa voi vaikka Wikipediasta tai Portista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti