Pitääkö mun kaikki itte tutkia?

Jokin aika takaperin vaihdoin tietoja erään sukututkijan kanssa. Kumpikin tulostimme sukutauluja omista sukuhaaroistamme, jotka jossakin vaiheessa ajassa taaksepäin mentäessä yhtyvät. Tunnustan, en muistanut laittaa näkyville käyttämiäni lähteitä. Niitä tosin ovat tässä tapauksessa vain rippi- ja historiakirjat. Kumminkin ne pitää hänelle ilmoittaa. Ei lähteitä muistanut hänkään. Sikäli hiukan hankalampaa, että hän on ilmeisesti tutkinut ainakin henkikirjoja, mahdollisesti myös tuomiokirjoja. Taidan vilkaista ainakin ensin mainittuja ennen kuin kirjaan tiedot sukututkimusohjelmaan.

Tästä päädyin taas vanhaan ongelmaani. Jos seurakunnasta on olemassa SAY, Iso-Iivarin talonhaltijaluettelot ja kukaties käytettävissä jonkun tekemä sukukirjakin, niin pitääkö tiedot silti itse varmistaa? Jokainen sukututkija ratkaisee asian omalla tavallaan. Riippuuhan se tavoitteistakin. Kovin laajaa sukukirjaa ei varmasti pysty yksin tekemään. Ainakin 1900-luvun osalta joutuu turvautumaan muiden antamiin tietoihin. Omat tavoitteeni ovat pienimuotoisemmat. Tutkin itse sen, minkä ehdin ja vain sen kirjaan koneelle. 

Näissä riittää tutkittavaa. Lähde: Digitaaliarkisto

Edellä oleva ei suinkaan tarkoita, että omat tutkimukseni olisivat virheettömät. Siksi onkin mukava vaihtaa toisten tutkijoiden kanssa tietoja. Voi löytää omat virheensä. Ja vaikka niitä ei löytyisikään, niin tiedot on kaksinkertaisesti varmistettu. Onhan myös mahdollista, että toinen on hoksannut sellaista, mikä itseltä on jäänyt huomaamatta. Sellaista, mikä on sitten itsekin helppo lähteistä varmistaa. Tämä koskee erityisesti muuttoja sekä vävyjen ja miniöiden alkuperää. Sitä paitsi on oikein lohduttavaa pähkäillä yhdessä niitä vaikeita tapauksia.