perjantai 25. syyskuuta 2015

Sopeutumista ja joustoa

Jatkan vielä hiukan viimekertaiseen liittyvän aiheen parissa. Tämän tekstin jälkeen aion taas palata turvallisesti sukututkimukseen. Mutta tänään siis sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kenen tulee joustaa ja millä tavoin? Varmasti sekä suomalaisen väestön että tänne tulevien. Pari käytännön esimerkkiä, minulla kun on taipumus suhtautua suuriinkin kysymyksiin aika käytännönläheisesti. 

Koululaitos joustaa ja on pitkään joustanut monella tavoin, myös kantasuomalaisten kohdalla. Lestadiolaisten ei tarvitse osallistua tanssinopetukseen, jehovantodistajien ei tarvitse syödä veriohukaisia. Muitakin ruokavalioita otetaan huomioon ja kasvisruoka on tarjolla aika monessa paikassa. Toimii varmaan hyvänä vaihtoehtona myös possunlihalle. Oppimisen ongelmissa koulu tulee vastaan niin pitkälle kuin resurssit suinkin riittävät. Vapaata saa suvun ja muita juhlia varten, jopa lomamatkoihin. Vasta jos uskonnon ja/tai kulttuurin vaatimukset ovat sellaiset, että kokonaisten oppiaineiden opiskelu vaarantuu tai koulun sääntöjä ei pysty noudattamaan, ollaan vaikeuksissa. Silloin on parasta etsiä joku toinen maa asuinpaikaksi.

Koulun jälkeen olisi toivottavaa päästä työelämään. Maahanmuuttajien kohdalla suomenkielen taidolla on suuri merkitys. Joskus olen miettinyt, että siinä kohdin voisi ehkä vähän joustaa. Joillakin ammattialoilla, ei kaikilla. Akuuttivastaanoton lääkärin ja sairaanhoitajan pitää osata kunnolla suomea. Mutta pitääkö vaikkapa kaikilla teollisuuden aloilla? Valtaosa suomalaisista työntekijöistä on peruskoulun käyneitä ja omaa kohtuullisen engannin taidon. Voisiko työkieli olla englanti? Vai johtaisiko tämä siihen, ettei suomea jakseta opiskella ollenkaan?

Naisten pukeutuminen on oma kysymyksensä. Huivi päässä ei varmaan monessakaan paikassa haittaa ja pitkä hamekin luultavasti käy. Mistä tulee mieleen, että Suomen romanitkin voisivat tutkia vanhoja valokuvia ja todeta, että nykyisen kaltainen romaninaisten asu on aika uusi ilmiö, ei mikään vanha perinne. Siinä on hankala ahtautua vaikka kaupan kassalle eikä burkhakaan oikein työasuksi passaa. Jos töihin haluaa, pitää myös pukeutumisessa osoittaa luovuutta tarvittaessa.

Joustetaan siis puolin ja toisin.

Kuvalähde: pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti