maanantai 29. helmikuuta 2016

Rokotusluettelo

Eksyin selaamaan Ikaalisten seurakunnan arkistoa tai tarkkaan ottaen sen Digitaaliarkistoon kuvattua osaa. Ajattelin kerrankin vilkaista rokotusluetteloa. Olen toki selvillä, että sellaista voi käyttää apuna sukututkimuksessa, jos rippi- ja historiakirjat puuttuvat. Rokotuksista olen joskus kirjoittanutkin. Arvelen, että luetteloita niistä on laadittu kirkonarkistoihin lähinnä 1800-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla vastuun taisi ottaa kunta. Ja kysehän oli isorokkorokotuksista. 

Mitä luettelo sitten piti sisällään? Rokotusluettelo on kyllä tuolle Ikaalisten seurakunnan asiakirjalle hiukan harhaanjohtava nimi. Kun se digitoituna käsittää 714 kuvaa, alkavat rokotusluettelot vasta kuvasta 564, jos oikein katsoin. Aiemmilla sivuilla on ensinnäkin iso määrä sakkoluetteloita tai paremminkin kirkolle lähetettyjä otteita niistä. Kirkko taisi saada käräjillä määrätyistä sakoista osansa, niin noita otteita tulkitsen. Lisäksi tieto tuomiosta kai tarvittiin mainetodistukseen. Sakoista ehkä joskus toisen kerran enemmän. Kuvissa oli myös kirkon tilinpitoa koskien erityisesti kirkkorakennusta.

 
Parhaimmillaan rokotusluetteloissa on kylä, talo, lapsen vanhempi, yleensä isä, tämän asema, lapsen nimi ja syntymäaika. Joidenkin kohdalla on vain ikä ja osasta luetteloita syntymäaika ja ikä puuttuvat kokonaan. 1890-luvun luettelot ovat jo varsin säntillisesti laadittuja. Rokotus ilmeisesti suoritettiin edellisvuonna syntyneille. Joukossa on kyllä vanhempiakin lapsia. Kun otsikkona on "Ylös anto istutus rokkoon menestyneet lapset...", voisi ajatella, ettei rokotus ihan aina onnistunut. Ehkä se jouduttiin joskus uusimaan. Joissakin luetteloissa onkin merkintöjä tarkastuksista. Ikaalisten tapauksessa luetteloista voi lähinnä katsoa, saiko esivanhempi rokotuksen. Jos rippi- ja historiakirjat puuttuisivat, voisi niistä etsiä tietoa lasten syntymistä.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Samannimisiä

Tilanne on todellinen, mutta henkilöt keksittyjä. Sukuuni on kuulunut 1870-luvulla syntynyt Matti Virtanen, jonka syntymäajan ja -paikan tiedän tarkasti. Tiedän myös, että hän oli elossa 1912. Kansaneläkelaitoksen hakemistokorteista löydän samana päivänä syntyneen Matti Virtasen, jonka asuinpaikka kuoleman hetkellä tiedetään, mutta syntymäpaikasta ei kortissa ole tietoa. Millä todennäköisyydellä hän on "minun" Matti Virtaseni? Jos esimerkkitapaukseksi otettaisiin nainen, voisi jopa sukunimi olla muuttunut.

Todennäköisyyttä ei taida tässä tapauksessa voida laskea, mutta täyttä 100 prosenttia se ei ole. Tässä minun tapauksessani asuinpaikka oli kaiken lisäksi Tampere, jonne muuttajia on riittänyt eri puolilta Suomea. Sukunimi, vaikka ei oikeasti ole Virtanen, on kuitenkin suhteellisen tavanomainen. Tilastoja eri vuosina syntyneistä ei nyt ole käsillä, mutta heitä lienee kuitenkin nälkävuosien jälkeen ollut yli 60 000 joka vuosi. Lapsikuolleisuus vei osan jo nuorella iällä eikä syntyvyys jakautunut tasan eri vuodenaikoihin. Voisi kuitenkin arvella, että aikuiseksi kasvaneita samana päivänä syntyneitä olisi ollut liki 100 (60 000:365 = n. 164). Kuinkahan moni heistä on päätynyt korteille?

Katseliko "Matti Virtanen" koskaan tätä ikkunaa? Lähde: pixabay

Tehdäänpä pieni testi SSHY:n hakutietokannan avulla. Maaliskuun 15. päivä 1873 syntyneitä on siellä 15 kappaletta. Heiltä kaikilta muuten puuttuu syntymäpaikka. Joukossa on kaksi Iida Mariaa, toinen tosin kirjoitettu Idaksi, mutta sehän ei heitä varsinaisesti erottele. Kummallekaan ei kerrota siviilisäätyä, joten "alkuperäisistä" sukunimistä ei voi päätellä mitään. Nimet ovat lisäksi voineet muuttua muutenkin kuin avioliittojen kautta. He olivat jo yli 40-vuotiaita, kun sukunimilaki tuli voimaan. Sama koskee myös miehiä. 

Johtopäätös lienee siis se, että en voi kirjata Matti Virtasen kuolinpäivää kortin perusteella. On vain jatkettava tutkimista.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Ikäeroa

Oriveden Koivuniemen Gabriel Mikonpoika Mikkolan vaimo Riitta Erkintytär kuoli 1777. Vielä samana vuonna Gabriel solmi uuden liiton. Puoliso Beata Heikintytär oli syntynyt 1749. Gabrielin syntymävuosi oli 1734. Vaimo oli siis 15 vuotta miestään nuorempi. Beata oli todennäköisesti Haaviston Keskiseltä. Avioituessaan hän oli 29-vuotias. Ilmeisesti Mikkolan 44-vuotias tilallinen oli riittävän houkutteleva sulhaskandidaatti. 


Toki myös vaimo saattoi olla miestään vanhempi. Gabrielin pojantytär Beata Erkintyttären puolison Heikki Kustaa Kontin kolmas vaimo Liisa Juhontytär oli 12 vuotta miestään vanhempi. Heikin ensimmäinen liitto Beatan kanssa kesti neljä vuotta ja toinen Ulriikka Simontyttären kanssa seitsemän vuotta. Molempien vaimojen kuolinsyynä oli keuhkotauti. Ehkä tämä alkoi pelottaa nuorempia naisia. Tai mistäpä me tiedämme. Kenties rakkaus vain roihahti 34-vuotiaan Heikin ja 46-vuotiaan Liisan välillä.

Luulen, että jostakin sukuhaarasta löytyisi vielä suurempia ikäeroja (yli 20 vuotta) puolisoiden välillä. Ei vain oikein ole keinoa saada sellaisia esiin, kun en muista näitä pariskuntia "ulkoa". Kiinnostaisi tietää, miten puolisoiden ikäeroon tuolloin suhtauduttiin. Jos kyseessä oli "järkiavioliitto", josta molemmat osapuolet hyötyivät, ei sitä kai sen kummemmin ihmetelty. Aina ei sopu ensimmäisen liiton lasten kanssa ilmeisesti ollut kovin hyvä. Muistan nähneeni tapauksia, joissa leskeksi jäänyt nuori äitipuoli on palannut kotitaloonsa, kun seuraava sukupolvi on ottanut isännyyden.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Uskotko uniisi?

Lapsuudesta muistan vanhemmat ihmiset, jotka miettivät, mitä heidän yöllä näkemänsä uni mahtoi tarkoittaa. Lapsesta koko ajatus tuntui oudolta, ehkä omat unet eivät olleet silloin mitenkään vaikuttavia. Paitsi tietysti painajaiset joskus. Vanhuksilla tuntui kuitenkin olevan tiettyjä unia tai niiden piirteitä, jotka merkitsivät kuolemaa. Niistä erityisesti puhuttiin ja jopa saatettiin ennustaa jonkun kyläläisen lähtöä. Nuoremmat aikuiset lähinnä naureskelivat asialle.

En ole ihan varma, olivatko nuo uniinsa uskojat tosissaan. Siltä se ainakin lapsesta kuulosti. Muuten he kyllä olivat ihan järkeviä ihmisiä. He olivat tulleet siihen ikään, että väistämättä samanikäisiä kuoli silloin tällöin. Niinpä siis unikin saattoi sattua kohdalleen. Muistelen, että oli myös olemassa unien selityksiä sisältäneitä kirjoja. Pikainen googletus osoittaa, ettei tämän kaltainen huuhaa ole maailmasta mihinkään kadonnut.

Lapsuuden unien selitykset tulivat mieleeni, koska olen viime aikoina nähnyt poikkeuksellisen paljon unia. Ja vielä sellaisia, jotka olen muistanut aamulla. Yöllä on tuntunut, että uni jatkuu ja jatkuu, vaikka olen välillä havahtunutkin. Olen ihmetellyt, mitä kummaa aivoni puuhaavat nukkuessani. Onhan unien näkemistä tietysti tutkittukin. Muutaman kansantajuisen jutun löysin verkosta. Vaikkapa siitä, miksi näemme unia tai unista terapiana. Lapsiakin asia on askarruttanut. Toistuva selitys uhkaunille näyttää olevan, että evoluution aikana niiden avulla on harjoiteltu selviämään vaaratilanteista. Niin tai näin, mieluiten laittaisin videot pois päältä  ensi yönä.

Lähde: pixabay

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kuka Judit Koivuniemestä?

Minulla on sähköinen "ideapaperi", johon kirjaan lyhyesti blogiaiheita, tarkemmin tutkittavia asioita ja muuten vain kiinnostavaa. Yhdessä kohtaa paperiani lukee "Ov. henkikirj. Judit". Merkintä on ilmeisesti jostain syystä jäänyt kesken, pyrin kyllä yleensä kirjaamaan lähteen hiukan tarkemmin.  Miten löytää Oriveden henkikirjoista Judit? Merkinnän täytyy liittyä aikaan  ennen 1780-lukua, jolloin Oriveden rippikirjat alkavat.

Otetaan Hiski avuksi. Oikeaan ajankohtaan sijoittuu vain kaksi Judit-kirjausta, 2.9.1739 haudattu vanha Judit Koivuniemestä ja 1746 Teiskosta Orivedelle muuttanut sotilaan leski Judit Isakintytär. Hyvä apuväline voisi olla Vanhan Oriveden tuomiokirjamerkinnät. Se tuntee muutaman Juditin, joista vain itsellisnainen Judit Isakintyttär Koivuniemestä voisi jotenkin sopia. Hän kuitenkin taitaa näkyä rippikirjassa (edellisessäkin heikosti), miksi siis viitata henkikirjaan? 

Viisainta katsoa tuo 1739 kuollut ensin. Minkä ikäinen oli vanha? Melkein mitä hyvänsä 60 ja 90 ikävuoden väliltä. Ehkä jopa hiukan nuorempi, jos oli huonokuntoinen. Judit oli siis syntynyt joskus 1650 - 1685. Mitä muuta hänestä tiedetään? Hänet haudattiin kirkkotarhaan laulun säestyksellä. Ei varmaankaan varsinaisesti tilallisia, mutta ei ehkä ihan kirkonvaivainenkaan, kun sitä ei mainittu. Koivuniemi kuuluu yhteen sukuhaaraani, liittyisikö Juditkin jotenkin siihen?

Lähde: Digitaaliarkisto

Henkikirjat tuottivat pettymyksen. Hain Koivuniemen esiin melko kattavasti vuosien 1680 - 1739 säilyneistä (laadituista) henkikirjoista. Ei merkkiäkään Juditista. Hän siis tuskin on mikään esitätini. Koivuniemi oli tuolloin jo jakautunut kahteen taloon, jotka molemmat kyllä katsoin. SAY varmisti havaintoni eikä tuntenut Juditia myöskään varhaisemmalta ajalta. Luultavasti hän siis vain vietti vanhuuttaan Koivuniemessä. Mikä jättää tietysti ainakin sen mahdollisuuden, että hän oli miniäksi tulleen emännän vanha äiti. Tai sitten kuitenkin kirkonköyhä.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Metsään ja reippaasti - reikäkorteilla

Olisi kannattanut hiukan odottaa ennen kuin kirjoitin arkistolaitoksen digitoimista Kansaneläkelaitoksen hakemistokorteista. Tai ainakin lukea, mitä Portissa on aiheesta kirjoitettu. Kyse ei siis ole tietokoneelle tapahtunutta tiedonsyöttöä varten rei'itetyistä korteista, vaan jo 1940 käyttöön tulleista reikäkorttikoneista. Mutta lukekaapa Portista tarkemmin. Lisäksi satuin onnettomasti selaamaan ennen vuotta 1884 syntyneiden henkilöiden hakemistokortteja, jotka nyt näyttävät joutuneen (osittain?) käyttörajoituksen alaisiksi. Ainakaan tuossa silloin tallentamassani ei kuolinaikaa ole, joten sikäli voin olla edelleen samaa mieltä sen hyödyllisyydestä sukututkimukselle. 

Onneksi SSHY:n jäsentiedotteessa vinkattiin heidän tekemästään tietokannasta, joka pohjaa vuosina 1939 - 1958 kuolleiden hakemistokortteihin. Myös Sukutkijan loppuvuosi kertoi asiasta. Näissä korteissa on kynällä lisätty kuolinaika joko ihan päivän tarkkuudella tai sodissa kaatuneilla vuoden tarkkuudella. Ymmärtääkseni näistä voi moni löytää sukulaisensa kuoleman ajankohdan. Jos pääsyä SSHY:n jäsensivuille ei ole, auttaa Digihakemistokin haarukoinnissa. SSHY:n tietokannasta pystyy hakemaan vaikka asuinpaikan mukaan, Digihakemistossakin näyttää paikkakuntia kirjatun, mutta siellä on tyydyttävä selaimen hakutoimintoon.

Erään Matti Virtasen kortti. Lähde: Digitaaliarkisto

Itse olen isoimman osan noina vuosina kuolleiden sukulaisten kuolinajoista jo selvittänyt perukirjoista, osoitekorteista, hautakivistä, kuolinilmoituksista, sodissa menehtyneiden tietokannasta tai vastaavasta lähteestä. Muutaman kuitenkin löysin nytkin. Onko korteilla sitten kaikki noina vuosina kuolleet? Todennäköisesti ei. Ainakin 1940 kuolleita puuttuu, eivät ehkä ehtineet korteille. Enkä myöskään löytänyt yhtä Tampereella 1956 kuollutta sairaanhoitajaa. Hän ei tosin vielä ollut eläkeiässä. Maariassa 1950 kuollut sen sijaan oli, mutta eläkejärjestelmä ei ehkä koskenut häntä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Kunnon ihminen

Pakko taas puuttua maahanmuuttokeskusteluun. Erityisesti verkossa esiintyvät kommentit tympivät. Osa porukasta ei näköjään enää voi kirjoittaa mistään asiasta tuomatta pakolaisvastaista mielipidettään esiin. "Tolkun ihminen", joka aluksi tuntui hyvältä, näyttää nyt kelpaavan perusteluksi ties mihin. Niinpä en käytäkään tuota termiä, vaan puhun kunnon ihmisestä, vaikka se vaikuttaa hiukan vanhahtavalta. Yhtä kaikki, olen koko elämäni kyllä yrittänyt olla kunnon ihminen, välillä paremalla, toisinaan taas huonommalla menestyksellä.

Kunnon ihminen ei huuda pää punaisena verkossa "rajat kiinni" edes ymmärtämättä, mitä kaikkea se esimerkiksi taloudelle tarkoittaisi. Toisaalta hän ei myöskään vähättele niitä ongelmia, joita yhtäkkinen maahanmuuttajien suuri määrä väistämättä aiheuttaa. Hän ei sano joka asiaan "meillä ei ole varaa". On meillä toistaiseksi, mutta varmaan pitää miettiä tarkasti mihin rahat laitetaan.

Kunnon ihminen ei toivo, että eri mieltä oleva raiskataan tai että tämän lapsille tapahtuu jotain kamalaa. Hän ei kuitenkaan vähättele raiskaus- ja häirintätapauksia sen varjolla, että suomalaisetkin syylistyvät niihin. Kunnon ihminen ei leimaa kaikkia ulkomaalaistaustaisia mahdollisiksi raiskaajiksi. Hän ei hyökkää törkeyksiä latelemalla toisen kimppuun keskustelussa, vaan perustelee oman mielipiteensä asiallisesti. 

Kunnon ihminen ymmärtää eron naisrauhaa tekosyynä käyttävien ideologisten katupartioiden ja toisaalta koululaisten päättärijuhlia seuraavien vanhempien tai veneitä ja autoja vahtivien vartiointirenkaiden välillä. Hän ymmärtää vaarat, jotka ääriryhmien kuljeskeluun liittyvät. Toisaalta hän voi olla perustellusti huolissaan uudenvuoden aikaan tapahtuneesta häirinnästä. Hän voi myös olla sitä mieltä, että häirintään syyllistyvät pakolaismiehet on lähetettävä pois maasta, koska valistus suomalaisista tavoista ei ole heihin purrut.

Jos kunnon ihminen näkee epäasiallista käytöstä, uhkauksia tai suoranaista väkivaltaa, hän puuttuu siihen riippumatta siitä, mitä ihonväriä, uskontoa, kansallisuutta tai kieliryhmää uhri ja tekijä edustavat. Jos väliin ei uskalla mennä, hätänumeroon voi aina soittaa. Jokaiseen nettikeskusteluun ei voi eikä jaksa mennä mukaan, mutta tosielämän tilanteissa ei saa jäädä sivustakatsojaksi.

Mitä meille oikein on tapahtunut? Emmekö enää osaa olla kunnolla? "Olkaa sitten ihmisiksi", olen monta kertaa evästänyt nuorempaa polvea. Sama ohje taitaa sopia kaikille.

Kuvan lisääminen ei tänään onnistunut. En tiedä, oliko vika omissa yhteyksissäni vai Bloggerissa. No, toisen kerran sitten. 

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kauheuksia väkilukutauluissa

Muista sukututkijoista en tiedä, mutta itse en ole paljonkaan vaivautunut väkilukutaulujen suuntaan vilkaisemaan. Niitä on ymmärtääkseni kohtuullisen hyvin digitoitu, mutta minulle ne ovat olleet "vain" tilastotietoja. Jokin aika sitten katsoin hiukan tarkemmin Oriveden väkilukutaulua vuodelta 1770 tai oikeastaan vain sen yhteenveto-osaa. Mitä se kertoi?

No ensinnäkin tilastotietoa eri kuukausina kastettujen, haudattujen ja vihittyjen määristä. Tuona vuonna oli kastettu 105 lasta, kuollut 53 eri-ikäistä henkilöä ja vihitty 13 paria. Vihittyjen määrä kuulostaa pieneltä. Näitä mielenkiintoisempia olivat huomautukset, joita oli kirjattu ohjeiden mukaan. Eräs aviovaimo oli synnyttänyt kaksoset. Yksi yli 90-vuotias leski oli kuollut. Kaksi poikalasta oli syntynyt kuolleina. Lisäksi kysyttiin tapaturmaisista kuolemantapauksista. Niitä oli ollut kaksi. 14-vuotias poika oli murskautunut ratasmyllyyn Uiherlassa ja itsellinen Juho Yrjönpoika Kopsamasta kuollut puun alle ollessaan kaskea kaatamassa. Rokkoa (isorokkoa?) oli esiintynyt alkutalvesta. Lisäksi oli kirjattu kuolinsyytilasto ja havaintoja vuoden sääoloista.

Varmaan Uiherlan myllykin toimi vesivoimalla. Lähde: pixabay

Katsoin noita tapaturmaisia kuolemia myös aiemmilta vuosilta. Silloinkin oli jääty puun alle, lyöty kirveellä jalkaan, pistetty puukolla pohkeeseen (?) ja jotkut olivat saaneet karjaruttotartunnan. Erkki Tuomaanpoika oli pudonnut (tai kaatunut) kuumavesipataan 1771. Osaa noista vertasin Hiskissä esitettyihin kuolinsyihin ja ainakin jonkinlainen vastaavuus haudattujen luettelon ja näiden huomautusten välillä näyttäisi vallitsevan. Sukututkija voisikin erikoisemman kuolintapauksen kohdalle sattuessa katsoa, kertooko väkilukutaulu asiasta mitään.

Edellisen perusteella voisi ihmetellä, miksi puhutaan väkilukutaulukoista. Oriveden taulukot on sidottu/digitoitu vähän erikoisesti. Vuoden 1770 varsinainen tilasto on mahdollisesti tässä. Tai sitten se on seuraavan vuoden. Edellinen on kuitenkin helpommin luettava. Siitä joskus toisen kerran enemmän.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Ylöjärvelle ja sieltä pois

Satuin huomaamaan, että SSHY:n jäsensivuille on hiljattain (?) digitoitu Ylöjärven muuttaneiden luettelot vuoteen 1915 saakka, kyseinen vuosi mukaan lukien. Samaan rajaan saakka on myös syntyneitä, vihittyjä, kuulutettuja ja haudattuja. Muuttaneet kiinnostivat, koska arvelin erään sukulaisen siirtyneen tuolloin paikkakunnalle. Niinpä tarkistin vuosien 1914 - 1915 luettelot. Ei tärpännyt, joko hän on muuttanut myöhemmin tai sitten jättänyt kirjansa (joksikin aikaa?) kotiseurakuntaan. Tulin kuitenkin tehneeksi huomioita tuonaikaisesta muuttoliikkeestä ja kirjaan niitä nyt tähän.

Ylöjärven seurakunnan väkiluku 1.1.1910 oli 3478 henkilöä. Vuonna 1914 muutti Ylöjärvelle 246 (136 m + 110 n) ja  ja sieltä pois 253 (111 m + 142 n) henkilöä. Seuraavana vuonna luvut olivat 107 (52 m + 55 n) sisään ja 114 (51 m + 63 n) ulos. Mikähän selittää noin ison vaihtelun? Maailmansotakaan ei vielä tainnut kovin paljon vaikuttaa. Pääasiassa liikuttiin naapurikuntien välillä, muutama ehti muuttaa sekä sisään että ulos. Todennäköisesti vaihtaessaan palveluspaikkaa pitäjänrajan yli. Tampereen vetovoima näkyi ja Nokian, vaikka sinne muuttaneita ei pysty erottelemaan muista Pirkkalaan siirtyneistä. Muuttaneita oli myös Pohjois-Satakuntaan, Hämeeseen ja Keski-Suomeen sekä niistä Ylöjärvelle.

Oli pitempiäkin muuttomatkoja, joista seuraavassa esimerkkejä.

Sisään:
  • työmies Juho Nieminen muutti perheineen Kuopiosta
  • työmies Emil Maja tuli perheineen Ruokolahdelta
  • palvelijatar Maria Ekroos muutti Helsingistä
  • metsäherra Evert Lagervall muutti Jaakkimasta
  • talollinen Antti Salminen tuli Oulujoen seurakunnasta
Ulos:
  • kirkkoherra Frans Salokas muutti perheineen Kontiolahdelle
  • mökkiläisen poika Aksel Mäkelä muutti Helsinkiin
  • kenraaliluutnanti Karl Forselles lähti perheineen Espooseen
  • työnjohtaja Arvo Rantanen muutti Turkuun
  • puutarhuri Alfred Renell lähti perheineen Ouluun

Olin ensin hiukan pettynyt, kun ketään Venäjälle/Venäjältä muuttanutta ei löytynyt listoilta. Sitten muistin luettelot Venäjälle myönnetyista työpasseista, joita olin nähnyt ainakin yhdessä nimismiehen arkistossa. Useimmat eivät siellä työskennelleessän muuttaneet pysyvästi kirjoille.

Käsialanäytteet SSHY:n jäsensivuilta Ylöjärven muuttaneista 1914 - 1915