maanantai 31. heinäkuuta 2017

Aamulehdestä 100 vuotta sitten, osa 2/2

Näin heinäkuun viimeisenä päivänä jatkan sata vuotta sitten ilmestyneen Aamulehden paikallisuutisten tarkastelua. Muistin virkistämiseksi, kyse on 3.7.1917 julkaistusta lehdestä.

Etusivulla oli kuusi kuolinilmoitusta. Yhden vainajan ikä ei käy selville. Nuorin muista oli 18-vuotias, vanhin oli ehtinyt täyttää 70. Muuten poisnukkuneet olivat keski-ikäisiä. Kahden kuolinsyy käy ilmi teksteistä, toinen kuoli umpisuolentulehdukseen, toinen ankaran keuhkotaudin murtamana. Kolmas kärsi ennen kuolemaansa ankaria tuskia ja neljäs koki äkkikuoleman. 

Kuolinilmoituksen mukaan äkkikuoleman kokenut hammaslääkäri Rauvola oli muistokirjoituksen perusteella kuollut sydänkohtaukseen. Hän olisi kuun lopussa täyttänyt 43 vuotta. Hänellä oli vaimo ja neljä lasta. Jäin pohtimaan, miten tuohon aikaan hampaita hoidettiin. Poistaa niitä tietenkin osattiin, mutta varmaan paikatakin.

Tampereella oli ollut auki palomestarin virka. Hakijoita virkaan oli kahdeksan, aina Turkua ja Viipuria myöten. Palotoimisto asetti ensimmäiselle ehdokassijalle vt. palomestari Urho Aaltosen Tampereelta. Vaalin suoritti kaupunginvaltuusto ilmeisesti juuri lehden ilmestymispäivänä.

Jatketaanpa vielä valinnoista. Huittisten kappalaiseksi valittiin Mouhijärven kappalainen E. J. Hakala, joka sai 3002 ääntä. Kahden muun ehdolla olleen äänimäärät olivat 25 ja 156. Ylivoimainen voitto siis. Muistaakseni kirkollisissa vaaleissa ei vielä tuolloin tunnettu yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.

Tampereen Osmonmäessä oli tapahtunut varkaus. Erään tehtaantytön asunnon piirongin laatikosta oli hänen työssä ollessaan viety 125 markkaa rahaa. Vorot olivat lisäksi rikkoneet piirongin. Mokomat!

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Ida tuomiolla

Kerrotaan heti aluksi myönteiset seikat. Ida Sofia, 1898 syntynyt torpparintytär Pirkkalasta, sai valtiorikosoikeudelta kolmen vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtiopetokseen. Onneksi tuomion täytäntöönpanoa lykättiin viidellä vuodella, jonka jälkeen tuomio raukesi ellei hän syyllistynyt koeaikana mihinkään rikolliseen. Nykyisin kai sanoisimme, että tuomio annettiin ehdollisena. Päätös julistettiin elokuun 14. päivä 1918. Ida oli kuitenkin passitettu töihin Pirkkalaan jo 3.7. Vankileiriltä pois pääseminen lisäsi mahdollisuuksia selviytyä hengissä.

Mitä Idalle oli sodassa tapahtunut? Hän oli ollut palvelijana Tampereen Kortelahden kadulla asuneessa monttöörin perheessä. Huhtikuun ensimmäisenä tai toisena päivänä hän oli mennyt naiskaartiin ja suoritti vahtipalvelusta Pohjoismaiden Pankin ovella. Kivääriä hän ehti kantaa kolme päivää ennen kuin pakeni ammuskelua kaartin talolle, jonne jätti kiväärinsä. Hän ei selvästikään kuulunut tarinoiden hurjasti taistelleisiin naiskaartilaisiin. Kaartiin liittymisen syyksi hän kertoi, ettei häntä enää tarvittu palveluspaikassa. Emäntä kuitenkin ilmoitti työtodistuksessa hänen lähteneen työpaikastaan omasta pyynnöstään. Ida kyllä mainitseekin toisten sanoneen kaartissa olleen hauskaa. Muiden mukanako siis punakaartiin vielä muutama päivä ennen Tampereen antautumista?

Suurin uhka Idalle oli, että hänen vahtipalveluksensa katsottaisiin osallistumiseksi ryöstöön. Hänellä oli kuitenkin merkittävä puoltaja. Hänen entinen kansakoulunopettajansa ja Etelä-Pirkkalan suojeluskunnan esikunnan jäsen pyysi toukokuun seitsemäntenä päivänä kirjoittamassaan kirjeessä Idan vapauttamista perustellen sitä myös tämän sairaan isän avuntarpeella. Suojeluskunnan esikunta oli kokouksessaan huhtikuussa todennut Idan olleen etevä, ahkera ja siivo. Hän oli käynyt kansakoulun ja jonkun verran tyttökoulua. Ilmeisesti lausunnoilla oli vaikutusta eikä Idan hallusta varmaankaan löytynyt pankin omaisuutta.  Niinpä Idan viiden päivän punakaartilaisuus katsottiin nuoren ihmisen hairahdukseksi.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Aamulehdestä 100 vuotta sitten, osa 1/2

Tai hiukan yli sata vuotta sitten, jostain syystä lehdestä ilmestyi heinäkuussa vain pari numeroa. Valitsin niistä jälkimmäisen, heinäkuun kolmatena päivänä ulos tulleen. Liikun hiukan samoilla linjoilla kuin vastaavat palstat nykyisissä lehdissä. En pyrikään tekemään mitään kattavaa juttua tuon ajan tärkeistä tapahtumista, ne löytyvät historiateoksista muutenkin. Poiminpahan vain Pirkanmaahan liittyviä pikku-uutisia lukijoiden iloksi. 

Etusivun ilmoituksesta saamme tietää, että Tampereella toimi tuolloin yksityissairaala Koulukadulla.

Toisella sivulla ilmoittavat Pohjoismaiden Osakepankki, Suomen Yhdyspankki, Vaasan Osake-Pankki, Tampereen Osake-Pankki, Tampereen Säästöpankki ja Kansallis-Osake-Pankki. Noista muistan SYP:n, KOP:n ja Tampereen Säästöpankin.  

Seuraavalla sivulla kerrotaan, että leipä- ja jauhokorttien jako oli alkanut Tampereella I, II ja III kaupungisosassa. Jaetut kortit olivat heti käyttökelpoisia kuitenkin niin, että jauhoja ja ryynejä alettiin myydä vasta seuraavalla viikolla. Tulossa oli valtion jakamat kortit, mutta nämä kaupungin kortit kelpasivat niiden tuloon saakka. 

Neljänneltä sivulta saamme tietää, että Pirkkalan pitäjän jako oli suunnitteilla. Ilmeisesti oltiin vielä aika alkuvaiheessa, mutta työryhmä kuitenkin oli asetettu. Jako koski oikeudellista, kirkollista ja hallinnollista puolta. Jako Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaan tuli voimaan 1922.

Loppuun poimin vielä ilmoituksen viimeiseltä sivulta. Siinä Siirtolaisasioimisto Ivar Sjöblom mainosti lippuja Amerikkaan ja Kanadaan Norjan kautta puolueettomalla Skandinavien-Amerika-linjalla. Suora ja varma matka, hyvät mukavuudet. Niinpä, sota oli käynnissä ja se teki valtameren ylittämisestä hankalampaa. Lieneeköhän tuon linjan matkustajaluetteloita jossakin digitoituna?

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Miesten etunimiä 1918

Vähän kuin jatkeena viime viikon tekstille tulin tarkastelleeksi etunimiä, joita esiintyy valtiorikosoikeuksien akteissa. Asiakirjat kiinnostivat tietenkin muusta syystä. Rupesin tekemään Digihakemistoon sisällysluetteloa yhteen osaan ja siinä yhteydessä kiinnitin huomiota ensimmäisiin etunimiin. Tuomiolla olivat enimmäkseen nuoret ihmiset, 1880 ja sen jälkeen syntyneet. Toki muutamia vanhempiakin joukkoon mahtui. Naisia oli vähän, joten heidät pitää jättää pois. Seuraavassa muutamia epätieteellisiä havaintoja.

Suurin osa nimistä oli vanhoja perinteisiä eri muodoissaan. En tullut laskeneeksi, montako Kallea, Kaarlea tai Kaarloa kirjoitin luetteloon. Useita kuitenkin. Edustettuina olivat myös Oskar, Erkki, Heikki, Kustaa, Frans, Lauri, Yrjö, Juho, Juha, Johan, Johannes, Antti, Edvard, Olavi, Anselm, Ivar, Vihtori, Paavo, Martti ja Matti. Mukaan mahtui  Janne-muoto, samoin Viljo. Milloinkahan niitä on alettu antaa ihan virallisina niminä? 

Uudemmalta nimistöltä tuntuivat Arvo, Urho, Väinö, Toivo, Onni, Aarre, Tauno ja Uuno. Viimeksi mainittu lienee lainatavaraa, muut liittyvät suomalaisuuden nousuun. Uno Cygnaeus sai nimensä jo 1810, mutta kahdella u-kirjaimella kirjoitettuna en muista nimeä nähneeni ennen 1800-luvun loppua. Vastaava tapaus oli Niilo. Nils tai Nikolaus ovat toki vanhoja nimiä, mutta Niiloa ei kovin varhain näe. Ehkä kyse oli kuitenkin vain kirjoittajan kielestä. Emmehän me tiedä, miten kansa on Nilsiä puhutellut. 

Yksi harvinainen nimikin eksyi mukaan tarkasteluuni. 1897 Teiskossa syntynyt Nimrod sai valtiorikosoikeudelta kolmen vuoden rangaistuksensa ehdollisena viiden vuoden koeajalla. Hän taitaa olla ainoa tuon nimen kantaja, joka koskaan on tullut tutkimuksissani vastaan. Ja olen sentään aikamoisen määrän kastettujen luetteloita selannut.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Uusia ja vanhoja nimiä

Selailin sukututkimussyistä Lempäälän kastettujen luetteloa 1904 - 1910. Mieleen nousi ajatus, että suomalaisten etunimet muuttuivat 1800-luvun loppupuolelta alkaen melko paljon, ja tämä näkyi tuossa seuraavan vuosisadan alun luettelossa. Osasyynä muutokseen oli varmaankin siirtyminen vähitellen nimien "oikeisiin" suomenkielisiin versioihin. Kun pappi oli aiemmin merkinnyt pojan nimeksi Gustaf, sitten 1870-luvulla Kustaavi, oli 1900-luvun alussa jo vakiintunut meille tutumpi Kustaa. Luettelon rinnalla katselin nimien historiaa Suomalaiset etunimet-sivustolta

Muotinimiä on varmaankin aina ollut, oman aikansa julkkikset ovat vaikuttaneet. Muuten nimistö oli pitkään melko vakiintunutta. Ruotsinkielisiä versioita käyttääkseni Annat, Matildat, Idat, Gustavit, Henrikit, Johanit ja Andersit pitivät pintansa. Olen ollut havaitsevinani oman suvun parista, että moni 1800-luvun lopussa Ainaksi ristitty käytti aikuisena Aino-nimeä. Tuo mainitsemani sivusto tarjoaa niille kuitenkin hiukan erilaisen alkuperän. Tiedä häntä. Joka tapauksessa 1900-luvun alun luettelossa näkyi suomalaisperäisten - joko vanhojen tai hiljattain keksittyjen - nimien esiinmarssi. Lempi, Toivo, Eino, Hilja, Rauha, Vieno, Väinö, Toini ja Eero löytyvät luettelon alkulehdiltä. Tiedän kyllä, että ainakin Einolla ja Eerolla on vastineensa ulkomaisessa nimistössä, silti ne mielestäni ilmestyivät suomalaisessa asussaan laajemmin kastettujen luetteloon juuri tuossa vuosisadan vaihteessa.

Etunimissä näkyy ainakin kristillinen perinne, monilla edellä mainituista on vastineensa Raamatussa. Kaipa joku on tutkinut, mikä on heprealaisten, kreikkalaisten, roomalaisten ja muiden nimien vaikutus nimistöön. Esikristillisellä ajalla nimiä on lainailtu ainakin germaaneilta. Kiinnostavia ovat nuo jotain asiaa tarkoittavat tai sellaiseen viittaavat nimet, kuten Rauha, Hilja tai Usko ja Toivo. Lieneekö ne keksitty ihan suomenkielisinä 1800-luvun loppupuolella? Kenties esimerkkiä on niihinkin haettu muista kielistä ja kulttuureista?