Eräs vuosiluku ja esivanhempien ketjuja

Kun ajelin tässä yhtenä päivänä kaupungilla, kiinnitin huomiota kauniiseen kerrostaloon. Sen seinään oli maalattu vuosiluku 1922. Tämä sai ajatukseni liikkeelle, vaikka minulla ei ole tuohon taloon minkäänlaista yhteyttä. Mitä omassa suvussani tapahtui 1922? Isovanhempani saivat kolmannen lapsensa. Toinen isoäitini muutti Tampereelle. Siinäpä ne taisivat ollakin, jos pysytään suorissa esivanhemmissa. Vanhempani eivät olleet vielä syntyneet.

Kuinka paljon sukulaisia oli tuolloin elossa? Varmaan enemmän kuin nykyisin, sillä lapsiluvut olivat suuria. Ongelmana kysymyksessä on sukulaisuuden määrittely. Parempi kysymys voisi olla, kuinka pitkiä elossa olevien esivanhempien ketjuja tuolta ajalta löytyy. Minun kohdallani ketjut ovat kolmen sukupolven mittaisia. Vaikka siirtäisin vuosilukua niin, että vanhempani tulevat mukaan, ei tulos siitä muutu. Samanaikaisesti on ollut elossa vain kolme sukupolvea. Jos laajennan tarkastelua serkkuihin, pääsen neljään.

Olen toki nähnyt valokuvia, joissa on ollut neljä tai viisi sukupolvea samassa kuvassa. Se edellyttää yleensä, että nuorin heistä on vasta pieni lapsi. Lisäksi jälkeläisiä on useammassa polvessa pitänyt tehdä melko nuorena. Ja tietysti vanhimman on pitänyt elää aika iäkkääksi. Omalla kohdallani asia kaatuu siihen, että vanhempani olivat sisarussarjansa nuorimmasta päästä. Eivätkä isovanhempani aikanaan kiirehtineet naimisiin ja lasten tekoon.

Entä jos laskisin, kuinka monta esivanhempaa on ollut ylipäätään elossa sadan vuoden sisällä? Pääsin välille 11 - 17. Haarukka on iso, koska joukossa on yksi aviottomana syntynyt, jonka isästä ei ole mitään tietoa. Kaikki ovat jo manan majoille menneitä. Katoavaisia olemme.

Kuolleiden luettelot täydentyneet

Seuraava liittyy SSHY:n jäsensivuihin eikä mahdollisesti kiinnosta ei-jäseniä. Ehkä kuitenkin jäsenyyttä harkitsevat voivat lukaista tekstin läpi. Kun sukuani on asustellut ympäri Pirkanmaata, olen seurannut kirkonkirjojen digitoinnin etenemistä erityisesti siellä. 1900-luvun osalta tietoja löytyy enemmän SSHY:n jäsensivuilta kuin kaikille avoimilta arkistolaitoksen sivuilta. Nyt seurakunnat näyttävät luopuneen 100 vuoden säännöstä kuolleiden luetteloiden osalta. Monessa seurakunnassa on siirrytty lain edellyttämään(?) 50 vuoden rajaan. On siis mahdollista löytää sukulaisen tarkka kuolinaika aina vuoteen 1967 saakka. Edellyttäen että vapaaehtoiset digitoijat ovat olleet liikkeellä. 

Pirkanmaan tilanteesta. Uutta (vuoden 1917 jälkeistä) on tullut ainakin seuraaviin seurakuntiin: Huittinen (kuolleet 1917 - 1965), Hämeenkyrö (kuolleet 1937 - 1967, vierasseurakuntalaiset kuolleet 1942 - 1967), Karkku (kuolleet 1935 - 1967), Karvia (kuolleet 1917 - 1957), Kiikka (kuolleet 1917 - 1966, vierasseurakuntalaiset kuolleet 1917 - 1967), Kuru (kuolleet 1940 - 1967), Mouhijärvi (kuolleet 1933 - 1966, vierasseurakuntalaiset kuolleet 1917 - 1966), Suodenniemi (kuolleet 1946 - 1966, vierasseurakuntalaiset kuolleet 1917 - 1965), Urjala (kuolleet 1917 -1920) ja Ylöjärvi (kuolleet 1951 - 1967, vierasseurakuntalaiset kuolleet 1960 - 1962). Nuo kuolleet vierasseurakuntalaiset kannattaa tarkistaa. Sieltä voi löytyä joku muualle muuttanut, mutta kotipaikkakunnalleen haudattu.  

Kuolinsyyt on ensin merkitty tekstinä. Vähitellen ne muuttuvat numeroiksi. Ehkä koodit jostakin verkosta löytyvät, itse en jaksanut etsiä. Jonkun lähisukulaisen kohdalla asia voisi kiinnostaakin, mutta sellaisia ei tällä kertaa tullut vastaan. Muille riittää kuolinaika.

Lopuksi pieni toivomus. Kun muutamissa seurakunnissa on digitoitu jotakin aineistoa yli tuon sadan vuoden rajan, on säännöstä kuitenkin pidetty kiinni niin, että julkaisuhetkellä alle sata vuotta vanha tieto on linkitetty salauksesta kertovaan kuvaan. Näin on esimerkiksi Ikaalisten muuttaneiden luettelon kohdalla, joka on ilmeisesti 1915 digitoitu vuoteen 1931 asti. Olisi hienoa, jos joku ehtisi laittaa vuosien 1916 ja 1917 linkit nyt oikeisiin kuviin. On mahdollista, että yllä olevassa luettelossakin on jokin vastaava tapaus, ihan kaikkia linkkejä en nimittäin avannut.

Uudelleen Helenankadulla

Kiitos Esko K-niemelle ystävällisestä kommentista taannoiseen tekstiini. Se palautti mieleeni hyvät aikomukseni hankkia kuvia Armonkalliosta 100 vuotta sitten. Olenko edennyt asiassa? Hyvin vähän. Jossain vaiheessa kaivoin esille sähköpostiosoitteen, josta Tampere-seuran kuvista voisi kysellä. Yhteydenotto on jäänyt, ihan omaa saamattomuuttani. Kun vanhojen sanomalehtien digitointi on edennyt kirjoitukseni jälkeen, päätin nyt katsoa, onko Helenankadusta jotain vuosien 1911 - 1920 lehdissä. Tyydyin Tampereella ilmestyneisiin lehtiin, Helenankatuja kun lienee useammassa kaupungissa. 

Varsinaisiin uutisiin katu oli päässyt vain kaksi kertaa. Tuossa Helenankatu 2:n saunassa tapahtui varkaus kesäkuussa 1915. Jutussa ei mainita mitään varastetusta tavarasta eikä varkauden uhriksi joutuneesta. Toinen uutinen käsitteli vesijohtoverkon laajentamista Armonkallion alueella. Vesijohtoa suurennettiin osalla katua 50 mm:stä 100 mm:iin. Lisäksi sitä jatkettiin kadun lounaispäässä 50 mm:n paksuisena. Ajan tapahtumiin liittyy myös vuosina 1917 ja 1918 toistunut ilmoitus maidon jakelusta useissa osoitteissa, mm. Helenankatu 10:ssä. Jakelu tapahtui tietenkin korttia vastaan. Mitä lienee tuossa talossa ollut, mahdollisesti kauppa?

Muuten Helenankatu tuli esille vain ilmoituksissa. Asuntoja oli vuokrattavana, tavaroita oli kadotettu ja löydetty, kaikenlaista oli myytävänä, huutokauppojakin pidettiin ja erilaiset ammatiharjoittajat mainostivat palvelujaan. Tein pienen luettelon näissä ilmoituksissa esiintyvistä nimistä. Helenankadulla vaikuttivat ainakin Heikki Helin, A. Helin, O. Rantanen, E. Rantanen, M. Henriksson, Svanholm, H. Kenkkilä, A. E. Päivinen, Lindberg, Lahti, J. Hakala, Sundell ja A. Lehtinen. Monesta ilmoituksesta puuttuivat nimet kokonaan.